
Yrittäjän tarina
Minulle ei ole koskaan ollut selvää mitä haluaisin tehdä isona. Sen sijaan minulle on ollut erittäin selvää mitä en halua: “Yrittäjäksi en ala ikinä.” Yrittäjäperheessä kasvaneena olen seurannut hyvien hetkien lisäksi kaikkia niitä varjopuolia joita yrittäminen ja riskit tuovat tullessaan. Päätin jo lapsena, että minulle ei sitten tule työpuheluita viikonloppuisin, enkä koskaan istu iltaisin tietokoneella vastaamassa sähköposteihin tai “tarkistamassa yhtä juttua”. Ja silti istun nyt tässä, kirjoittamassa yrittäjäesittelyä omaan verkkokauppaani.
Päädyin suoraan lukiosta yliopistoon opiskelemaan unelma-alalleni äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettajaksi. Ääretön mielenkiintoni kirjallisuuteen ja pieni sisäinen runotyttö halusivat päästä lukemaan, kirjoittamaan ja oppimaan kaiken. Valitettavasti opinnot keskeytyivät vakavan sairastumisen vuoksi jo alkuvaiheessa. Olin usean vuoden ajan kirjoilla yliopistolla, mutta vaikean masennuksen ja uupumuksen vuoksi en koskaan pystynyt jatkamaan opintoja. Lopulta luovuin opiskelupaikasta ja hakeuduin ammatilliseen kuntoutukseen.
Pitkän kuntoutusprosessin aikana olin varma, että en pysty koskaan palaamaan työelämään. Käsitykseni ja arvoni työelämään liittyen muuttuivat, kun pystyin lopettamaan suorittamisen, jota olin tehnyt vuosia. En enää halunnut olla mahdollisimman korkeasti koulutettu enkä tehdä työtä rahan takia. Halusin vain löytää mukavan työpaikan, jossa viihdyn. Lisäksi panostin omaan hyvinvointiin, parisuhteeseen, häiden suunnitteluun ja koiranpentuun.
Lopulta hakeuduin työkokeiluun, sillä koin että olisin valmis työelämään. Sain työkokeilupaikan ihanasta pienestä kirjakaupasta, jossa teinkin pitkän työkokeilujakson jälkeen kesätöitä ja sitten vielä pätkän työharjoittelua. Viime syksynä masennus kuitenkin nosti taas päätään, joten jouduin jäämään harjoittelusta sairauslomalle. Olin poissa useamman kuukauden, joten päätimme keskeyttää harjoittelun. Mielessäni kuitenkin ajattelin, että vaikka en pysty työskentelemään juuri tuossa kirjakaupassa, tahtoisin kuitenkin tehdä jotain.
Kasvatin unelmaa yrittäjyydestä koko viime vuoden ajan. Huomasin, että minulla on visioita ja näkemyksiä sekä halua ajaa niitä eteenpäin. Vaikka työharjoittelun keskeyttäminen tuntui vaikealta, minulla oli kuitenkin vahva tunne, että siihen on syy, miksi vointi huononi merkittävästi vain puolen vuoden työskentelyn jälkeen. Ajatus yrittäjyydestä oli koko ajan vahvasti mielessä: "Voisinko minä tehdä itselleni viihtyisän työpaikan? Pystynkö olemaan yrittäjä omilla ehdoillani? Mitä jos alan taas suorittaa? Tunnistanko jaksamiseni rajat ennen uupumista?" Kaikkein eniten pohdin epäonnistumisen riskiä, joka jokaisen yrittäjän on otettava. Haluan kuitenkin ajatella, että epäonnistumisen pelko on suurempi kuin itse epäonnistuminen. Siispä riittää, kun yrittää parhaansa.
Sairausloman jälkeen hakeuduin tekemään yrittäjän ammattitutkintoa, vaikka minusta ei koskaan pitänyt tulla yrittäjää. Tutkinnon suorittamisen aikana syntyi suunnitelma verkkokaupasta ja näkemys omista voimavaroista selkä kyvyistä johtaa yritystä masennuksesta huolimatta. Päätin, että haluan tehdä omasta työstäni itseni näköisen ja niin sitten perustin oman yrityksen. Koen, että lopulta sairastuminen koituikin minulle siunaukseksi ♥
Rakkaudella Tiia; vaimo, koiranomistaja ja tätä nykyä myös yrittäjä